Sharewood-käyttäjä Maria Lindqvist teki hienon vapaaehtoistyön kuvaamalla Sairaalaklovnien työtä päivän ajan Helsingissä Lastenklinikalla. Marja kertoi Sharewoodin Hyville Uutisille sähköpostilla päivän annista.

Mikä sai sinut ryhtymään tähän vapaaehtoistyöhön?

"Olin vähän unohtanut koko Sharewoodin kunnes sain sähköpostia joka muistutti minua asiasta. Selailin Sharewoodin sivuja ja törmäsin vapaaehtoispörssi-sivuihin jossa näin että Sairaalaklovnit ry etsii valokuvaajaa dokumentoimaan yhdistyksen kymmenvuotistapahtumaa ja klovnien työtä yhden päivän aikana. Tuumasin että tuossahan mielenkiintoinen juttu, minulla on järjestelmäkamera jota osaan käyttää sekä joustava työ josta voin hyvin ottaa päivän vapaata."

Miten päivä meni?

"Saavuin Helsinkiin Lastenlinnan sairaalaan puoli yhdeksän maissa jossa tapasin heti Sairaalaklovnit toiminnanjohtajan Aino Viertolan ja taiteellisen johtajan ja yhdistyksen perustajan Lilli Sukula-Lindblomin. Sain aluksi mennä mukaan klovnien pukuhuoneeseen kuvaamaan heidän pukeutumistaan ja meikkaamistaan. Tämän jälkeen siirryimme sairaalan juhlasaliin jonne kerääntyi myös median edustajia, yhdistyksen yhteistyökumppaneita sekä sairaalan johtoa. Tilaisuudessa kerrottiin Sairaalaklovnien historiasta ja menestyksestä sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Puheenvuoron sai myös Mikael Jugner joka on mukana Sairaalaklovnit ry:n hallituksessa.

Tilaisuuden jälkeen median edustajat ja minä saimme jakautua kahteen ryhmään seurataksemme klovnien työskentelyä sairaalan eri osastoilla. Yhdistyksen omalla asialla kun olin, niin minä sain seurata heidän mukanaan vielä senkin jälkeen kun media oli jo lähtenyt. Pois lähdin vasta myöhään iltapäivällä kun sekä kamerasta että salamasta oli akku loppu!"

Mikä kuvauskeikassa oli mieleenpainuvinta?

"Mieleenpainuvinta oli kyllä klovnien ammattitaito ja hienovaraisuus. Eivät he vain pöllähdä paikalle olemaan hassuja, vaan he käyvät ensin osastohoitajan kanssa läpi joka lapsen nimen, äidinkielen ja sen hetkisen voinnin. Klovnit koputtavat ovelle, kurkistavat ovenraosta ja kysyvät lapselta lupaa saada tulla huoneeseen. Kaikki menee koko ajan lapsen ehdolla. Klovnit löysivät joka lapsen kohdalla jotain sopivaa josta saatiin juttua aikaiseksi. Käynnin jälkeen joka lapsen kohdalle merkittiin paperille mitä juuri sen lapsen kanssa oli tehty, niin ettei vain samaa temppua tehdä tämän lapsen kanssa uudestaan, vaan joka kerta olisi jotain uutta."

Millaisia tunteita kierros pienten lasten sairasvuoteiden ääressä herätti?

"Päivä oli henkisesti erittäin raskas. Itse äitinä sitä mietti koko ajan että mitä jos minun lapseni olisi tuossa. Lapset ovat kuitenkin niin vahvoja ja pystyvät niin hienosti uppoutumaan asioihin että he eivät edes huomanneet minua valokuvaamassa, vaan he keskittyivät sataprosenttisesti klovneihin ja heidän tekemisiinsä. Oli myös ilo nähdä miten klovnit saivat ujoimmankin ja surullisimmankin lapsen hymyilemään ja puhumaan."

Millainen olo sinulla oli tämän vapaaehtoistyön tehtyäsi?

"Päällimmäisenä tunteena minulla on kiitollisuus. Olen erittäin kiitollinen siitä että sain seurata klovnien työtä niin läheltä ja oppia miten ihan oikeasti naurulla on ihan uskomaton voima! Vakuutuin niin täydellisesti sairaalaklovnien työn tärkeydestä että liityin itse yhdistyksen jäseneksi ja lahjoitin rahaa heidän keräykseensä. Ilmoitin myös että tulen mielelläni mukaan auttamaan uudestaankin jos vain jotenkin voin olla hyödyksi."

Maria, teit todella hienon vapaaehtoistyön! Sharewood ja Sairaalaklovnit kiittävät sinua lämpimästi!

Kuvat: Maria Lindqvist