Myönteisen elämänasenteen terveysvaikutuksista on saatu viime vuosina paljon näyttöä. Optimismin on huomattu vaikuttavan ihmiseen kokonaisvaltaisesti – aina yksinäisyyden tunteiden vähenemisestä parempaan kivunsietokykyyn.

Pelkästään viime vuonna julkaistiin satoja akateemisia tutkimuksia optimistisen ajattelun terveysvaikutuksista. Ensimmäistä kertaa positiivisuuden voima todistettiin vuonna 1985, kun yhdysvaltalaiset psykologit Michael F. Scheier ja Charles S. Carver julkaisivat uraauurtavan tutkimuksensa Health Psychology -lehdessä.

Motivaatiotutkimusta tehneiden Michael F. Scheierin ja Charles S. Carverin lähtökohtana oli alun perin ymmärtää ihmisten päämääräsuuntautunutta käytöstä ja odotusten vaikutusta siihen. Tutkijat olivat kiinnostuneita odotusten vaikutuksesta siihen, miten tilanne koettiin ja miten henkilön odotukset sen lopputuloksesta ohjasivat hänen käyttäytymistään. 1980-luvun alussa Schreier ja Carver alkoivat soveltaa ajatuksiaan ihmisten todellisen elämän tilanteisiin. Tutkimuskohteena oli yliopisto-opiskelijoiden fyysisten oireiden kehittyminen erityisen stressaavan opiskelujakson aikana. Tarkoituksena oli osoittaa, että optimistinen ja pessimistinen elämänasenne ennustivat erilaisia terveydellisiä seuraamuksia. Scheierin ja Carverin yksinkertainen testi toiveikkuuden mittaamiseksi oli välitön hitti tiedeyhteisössä, jolta oli puuttunut perustyökalu positiivisen ajattelun vaikutusten tutkimiselle.

Lukuisien tutkimusten kautta on selvinnyt, että myönteisesti ajattelevilla ihmisillä on vaikeita elämän olosuhteita kohdatessaan selvästi negatiivisia luonteita vähemmän depressiota, ahdistuneisuutta ja yleistä huolta. Optimismilla on huomattu olevan yhteyttä myös fyysiseen terveyteen. Positiivisen elämänasenteen arvellaankin vähentävän sydäntaudin riskiä ja kuolleisuutta.

Scheierin mukaan optimistien menestyksen takana ei ole vain hilpeys vaan ongelmanratkaisutaidot. Optimisti pyrkii parantamaan tilannettaan ja mikäli se ei onnistu, hyväksyy hän tilanteen pessimistiä helpommin. Optimistien on lisäksi huomattu todennäköisemmin elävän tavalla, joka auttaa suojaamaan sairauksilta. Tutkimustulosten perusteella myönteisesti suhtautuvat ihmiset kuntoilevat ja nukkuvat hyvin, eivätkä he suurella todennäköisyydellä polta tupakkaa, juo alkoholia tai syö epäterveellisesti. Pessimisteillä sen sijaan on taipumusta kieltää, vältellä ja vääristää kohtaamiansa ongelmia sekä velloa negatiivisissa ajatuksissa.

Vielä ei tiedetä, että miten optimismi ja pessimismi kehittyvät. On huomattu, että ihmisten suhtautumistavat ovat osin perinnöllisiä, mutta todennäköisesti myös kasvatuksella ja varhaislapsuuden ympäristöllä on siinä oma roolinsa. Tutkimus esimerkiksi on osoittanut, että köyhtyneiden perheiden lapsilla on taipumusta pessimismiin aikuisiällä.

Myös optimismin ja pessimismin tulkinnassa on vielä paljon ymmärrettävää. Scheier sanoo, että optimismi ja pessimismi eivät välttämättä ole toistensa vastakohtia. Ne ovat enemmänkin toisiinsa liittyviä, mutta jokseenkin toisistaan erillisiä asioita. Se, ettei henkilö odota pahoja asioita tapahtuvaksi ei vielä tarkoita, että hän olettaisi hyviä asioita tapahtuvan. Kumpi siis on tärkeämpää terveydelle: optimistinen asenne vai pessimismin puuttuminen?

Positiivisella asenteella voi silti saavuttaa paljon. Scheierin ja Carverin optimistiset ongelmanratkaisutaidot saivat heidät kehittämään työkalun, joka avasi maailman optimismin hyvää tekevän vaikutuksen ymmärtämiselle.

Lähde: The Atlantic
Teksti ja kuva: Ringa Takanen

Ringa Takanen on Sharewoodin Hyvien Uutisten vapaaehtoinen toimittaja. Hänen avustuskohteensa on WWF.